Vuosi on jo kääntynyt kevääseen, joten on aika esitellä uusin luolalainen, vuoden alussa joukkoomme liittynyt Nina!
Siitä lähtien, kun englannin opiskelu ala-asteen kolmannella luokalla alkoi, olen tiennyt kielten olevan minulle se juttu. En kuitenkaan vielä lukiossakaan ollut keksinyt, millaisen uran kielten parissa oikeastaan haluaisin, ja abivuonna olinkin aivan ulalla siitä, mitä seuraavaksi lähtisin tekemään. Opintopoluksi valikoitui lopulta englannin kääntäminen ja tulkkaus Turun yliopistossa – ei vähiten siksi, että saisin pysyä kotikaupungissani.
Opintojen edetessä aloin kuitenkin epäröidä valintaani. Vaikutti siltä, että ura kääntäjänä vaatisi yksityisyrittäjäksi ryhtymistä, enkä tuntenut olevani vähäisimmässäkään määrin yrittäjähenkinen. Olinkin opinnoissani jo loppusuoralla, kun tein suunnanmuutoksen ja luin itselleni englannin opettajan pätevyyden, ja gradukeväänä 2015 olinkin vakaasti päättänyt suunnata syksyllä opetusalalle. Pian kuitenkin huomasin, ettei innokkaalle vastavalmistuneelle maisterille ollutkaan tarjolla opettajan sijaisuuksia, vakituisista paikoista puhumattakaan.
Jotain töitä olisi kuitenkin saatava, joten hain paikalliseen kielipalveluyritykseen tekstinkäsittelijäksi. Sattumalta Heli, jonka kanssa olimme opiskeluaikana vaikuttaneet samoissa opiskelijajärjestöissä, oli samassa yrityksessä töissä käännöskoordinaattorina, ja puolisen vuotta myöhemmin hän jo nappasikin minut tekstinkäsittelystä kääntäjäksi vetämäänsä käännösprojektiin. Olin käytännön käännöstyössä varsinainen keltanokka, mutta Heli taisi nähdä minussa potentiaalia.
Päädyin siis ensimmäiseen oman alan työpaikkaani oikeastaan vahingossa, ja viihdyinkin sisäisenä kääntäjänä ja kieliasiantuntijana kuutisen vuotta. Ne olivat opettavaista ja antoisaa aikaa, jolloin pääsin näkemään käännösalaa monipuolisesti niin kääntäjän kuin käännöskoordinaattorinkin näkökulmasta. Eivätkä opettajan opinnotkaan menneet hukkaan: aika ajoin pääsin luennoimaan kääntäjäopiskelijoille ja freelancer-kääntäjille konekäännöksen jälkieditoinnista, josta oli vuosien aikana tullut omaa erikoisalaani.
Olin oikeastaan aika onnekas, kun olin saanut harvinaisen sisäisen kääntäjän paikan. Huomasin kuitenkin välillä kadehtivani freelancer-ystäviäni, jotka saattoivat pitää spontaaneja vapaapäiviä ja päättää vapaasti, millaisia toimeksiantoja ottivat vastaan. Monesti olin itsekin leikitellyt ajatuksella toiminimen perustamisesta, mutten vieläkään ollut innokas ryhtymään yrittäjäksi. Toiminimiyrittäjyydessä arvelutti moni asia, joista palkkatyössä ei ollut tarvinnut huolehtia, kuten tiiviin työyhteisön puute, heikohko työttömyysturva ja tulojen epäsäännöllisyys.
Luolalaiset olivat kuvailleet Luolaa työpaikaksi, jossa yhdistyvät yrittämisen vapaus ja työyhteisön tuoma turva. Kun minulle sitten syystalvella 2020 tarjottiin luolalaisen paikkaa, kiinnostuin heti. Tutustuin Luolan toimintamalliin ja vakuutuin – työ Luolassa toisi omien töiden ja aikataulujen järjestelyyn sellaista joustavuutta, jota ruuhkavuosien keskellä kaipasin, ja samalla ympärillä olisi työyhteisön tuki sekä tavallisen palkansaajan aseman mukanaan tuomat edut, joita aiemmassa työssäni arvostin. Otin paikan vastaan ja minusta tuli kahdeksas luolalainen.
Jo näin ensimmäisten kuukausien perusteella voin todeta, että luolalaisuus on ollut kääntäjänurani parasta aikaa. Olen löytänyt aivan uutta intoa työtäni ja koko käännösalaa kohtaan. Luola-yhteisöön solahtaminen on ollut hämmästyttävän helppoa – osittain toki siksi, että seitsemästä uudesta kollegastani tunsin viisi jo entuudestaan. Jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen tuntuu Luolassa helpolta, kun taustatukena on seitsemän rautaista ammattilaista – jos joskus haukkaisikin itselleen liian suuren palan, apua ja tukea olisi heti saatavilla. Ja sitä kaivattua joustavuutta kuvaa hyvin vastaus, jonka olen saanut jokaiseen töiden järjestelyjä koskevaan kysymykseeni: teet juuri niin, kuin itse parhaaksi näet.