Kesän kääntäjäharjoittelu Luolassa on ollut juuri niin kiehtovaa, monipuolista ja opettavaista kuin olin ennalta ajatellut. Tässä blogissa haluan jakaa päällimmäisiä ajatuksiani harjoittelusta sekä konekääntämisestä ammattikääntämisen kontekstissa.
Kääntäjäharjoittelijan arki Luolassa on ollut hauskaa ja monipuolista, ja työrutiini on muodostunut nopeasti. Vaihtelua riittää jokaiseen päivään, sillä käännöstyöt tasapainottelevat suurten ja pienten toimeksiantojen välillä. Yhteen aihepiiriin syventyminen useiksi päiviksi ja aikapaineen kanssa työskenteleminen opettavat eri asioita, ja on ollut mielekästä päästä kokeilemaan hyvin monenlaisia työtapoja. Harjoitteluun kuuluu myös oman yritysaiheisen projektin ideoiminen ja toteuttaminen, mikä myöskin monipuolistaa päiviä ja haastaa eri tavoilla kuin kääntäminen.
OMANNÄKÖINEN HARJOITTELU
Luola antaa joustavat puitteet työskentelylle, mikä tukee alalla aloittelevan oppimista monella tapaa. Harjoittelun voi toteuttaa omannäköisesti ja omassa tahdissa, millä tarkoitan, että käännöksiä voi tehdä tehokkaasti ja paljon, tai sitten toimeksiantoja voi vastaanottaa sellaiseen tahtiin, että jokaisen toimeksiannon äärelle voi todella pysähtyä.
On ollut todella kiinnostavaa tutustua toimistoasiakkaiden ja suorien asiakkaiden tarjoamiin toimeksiantoihin, hinnoitteluperiaatteisiin ja määräaikoihin. Olen oppinut alan vaatimuksista entistä enemmän ja avartanut käsitystäni siitä, minkälaiseen työtahtiin ja laatuun ammattikääntäjän pitää pyrkiä ja minkälaiset työtavat tukevat näitä tavoitteita (pitkäjänteisyys!).
LUOLAN MENTOROINTI
Kuten viime vuosien harjoittelijat ovat todenneet, Luolan mentorointijärjestelmä on todella hyödyllinen oppimisen näkökulmasta. Mahdollisuus saada tukea ja palautetta useilta eri ammattikääntäjiltä on arvokasta – sen avulla olen voinut haastaa omia vakiintuneita työtapojani ja oman käännöksen laadun arvioiminen on muuttunut helpommaksi. Samalla, kun omat kompastuskivet ovat selkiytyneet, käsitykseni kääntämisen strategioista ja ilmenemistavoista on monipuolistunut entisestään. Kielen rikkaus ja joustavuus tulee esille erityisesti kääntämisessä ja mentorointi on terävöittänyt minulle, että onnistuneita käännöksiä on aina useampi kuin yksi.
Olen päässyt kääntämään tuttuja ja täysin vieraita tekstilajeja, joista jälkimmäinen on opettanut kääntämisen keskeisistä asioista eniten. Uskallus ottaa täysin uuden aihepiirin käännöstyö vastaan on konkretisoinut sen, että usein parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun näkee kääntämisen viestintätaitona, jossa kommunikatiivisuus on ensisijaista. Käännöksen kohdeyleisön huomioiminen tuntuu nykyisin olevan entistä tärkeämpää onnistuneen käännöksen tuottamiseksi. Kohdeyleisöjä on hyvin monenlaisia ja käsitys niistä muodostuu (aloittelevalle) kääntäjälle monesti omien ennakkokäsityksien ja -tietojen, tiedonhaun ja muiden kääntäjien kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena. Viime viikot ovat muistuttaneet, miten tärkeää on kyseenalaistaa omia ennakkokäsityksiä kohdekielen lukijakunnista.
KONEKÄÄNTÄMISESTÄ
Käännösteknologian kehitys kiinnostaa minua paljon, ja on ollut kiehtovaa nähdä, miten käännösohjelmat ja neuroverkkokonekääntimet ovat integroitu osaksi käännösprosessia ja miten oma työnkulku on lähtenyt muovautumaan niiden vaikutuksesta. Käännöksiä olen tehnyt kahdella eri käännösohjelmalla, joten olen päässyt jatkuvasti vertailemaan niiden ominaisuuksia ja etsimään niistä hyviä ja huonoja puolia. Käännösohjelmiin integroidut konekääntimet taas tuottavat eritasoista laatua ja niidenkin eroavaisuuksia on ollut mielenkiintoista tarkastella eri tekstilajien kannalta.
Eteeni on tullut tekstejä, joissa konekäännintä on voinut hyödyntää ja kääntäminen on muuttunut jälkieditoimiseksi. Siihen vaaditaan omantyyppistään osaamista, kuten kääntimen tyyppivirheiden tunnistamista ja ylipäätään konekäännöksen käytettävyyden arvioimista. Toisaalta jokaisen segmentin kohdalla näkyvä konekäännösehdotus voi tehdä kääntämisen ja jälkieditoimisen välisen rajan häilyväksi. Joissakin teksteissä kääntimen tuottamasta tekstistä on saanut vain viihteellistä iloa, kuten kääntäessäni erään suomalaiskaupungin kulttuuritarjonnasta kertovia tekstejä englanniksi. Kulttuurintuntemusta vaativat tekstit ovat olleet minulle tähän asti selkein esimerkki konekääntimille soveltumattomasta tekstityypistä.
Kieliteknologia kääntämisen apuvälineenä on jo niin kokonaisvaltaista käännöstyössä, että sen syvällinen ymmärtäminen tuntuu välttämättömältä jokaiselle alalla työskentelevälle. Olen ajatellut paljon teknologian kehitystä ja sitä, kuinka uuden teknologian käyttöönotto vaikuttaa kääntäjiin tavoilla, joita ei nykyisin voi edes kovin kauas tulevaisuuteen arvioida. Konekääntimien käyttö apuvälineenä on välttämätöntä, mutta niiden aktiivinen käyttäminen on auttanut minua ymmärtämään, miten monimutkaisesta asiasta on lopulta kyse. Koen, että kääntäjän ammattitaitoon kuuluu nyt ja tulevaisuudessa aivan keskeisellä tavalla teknologiakehityksen seuraaminen ja sen vaikutusten arvioiminen omassa työssä. Toivoisin, että alalla myös hyödynnettäisiin enemmän tätä kääntäjien ammattitaitoon kuuluvaa osa-aluetta eli taitoa arvioida teknologian käytettävyyttä.
Tiivistetysti, olen saanut Luolassa varsinaisen kääntämisen lisäksi mahdollisuuden aidosti pohdiskella käännösalaa ja sen kehitystä kokonaisuutena. Uskon, että harjoittelun toinen puolisko tarjoaa aivan yhtä paljon opeteltavaa ja pohdiskeltavaa!