Kesä on taas täällä, joten on aika esitellä Luolan tämänkesäinen korkeakouluharjoittelija, Astrid!
Hei, olen Astrid, opiskelen monikielistä käännösviestintää Turun yliopistossa ja toimin tämän kesän Luolan kääntäjäharjoittelijana.
Innostukseni kääntämiseen alkoi alakoulussa, kun saimme englannin kielen tunnilla tehtäväksemme kääntää suomeksi jonkin englanninkielisen laulun sanat. Valitsimme parini kanssa käännettäväksemme Abban Dancing Queenin. Lopputuloksesta taisimme saada ihan hyvää palautetta, vaikka käännöksessä olikin mielenkiintoisia sanavalintoja kuten ”nuori ja makea” ja ”kaiva esiin tanssikuningatar”. Pidin kovasti tehtävästä ja jatkoinkin kappaleiden kääntämistä vapaa-ajallani, tosin äitini avustuksella. Vaikka innostus kääntämiseen alkoi jo nuorena ja kulkeutui mukana niin peruskoulun kuin lukionkin läpi, oli matkallani muutama kiertotie ennen kuin päädyin yliopistoon opiskelemaan kääntämistä.
Lukion jälkeen tiesin, että halusin tehdä työkseni jotain kieleen liittyvää, mutta en ollut varma, mitä se olisi. Sähköpostiin kilahtaneen mainoksen uhrina lähdin siis syksyllä 2015 Paasikivi-Opistoon opiskelemaan vuodeksi mediajournalismia.
Journalismin opintojen innoittamana hain Vaasan yliopistoon opiskelemaan viestintää ajatellen, että nyt olin löytänyt sen oman juttuni. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana ymmärsin kuitenkin, että ala ei sittenkään tuntunut omalta. Keskeytin siis opintoni ensimmäisen vuoden jälkeen ja palasin takaisin kotikaupunkiini Turkuun pohtimaan, mitä sitä oikein pitäisi tehdä.
Innostus vieraita kieliä ja erityisesti kääntämistä kohtaan oli taas heräillyt, joten vietettyäni vuoden työskennellen ravintola-alalla hain ja pääsin sisään Turun yliopistoon opiskelemaan englantia. Muutaman vuoden haahuilun jälkeen tuntui vihdoinkin siltä, että olin löytänyt oman paikkani. Kandiopinnot etenivät hyvin, ja kielenopiskelun vastapainoksi löysin sivuaineekseni psykologian ja sosiaalitieteet.
Valmistuin kandiksi kesällä 2021, ja odotin innolla tulevia monikielisen käännösviestinnän opintoja. Enkä ollut innoissani turhaan. Jo pian syyslukukauden alettua tajusin, etteivät mitkään aikaisemmat opinnot olleet tuntuneet niin omalta kuin kääntämisen kurssit. Nyt, lähes vuotta myöhemmin, olen edelleen samaa mieltä, ja siksi olenkin erityisen innoissani tästä tulevasta kesästä ja mahdollisuudesta syventyä käännösalaan käytännön kautta ammattilaisten ohjauksessa.
Vaikka kutsuinkin aikaisemmin tekstissä välivuosiani ”haahuiluksi”, olen varsinkin käännösopintojen aikana huomannut, että välivuodet eivät missään nimessä olleet turhia, vaan ne loivat minulle monipuolisen kokemuspohjan, joka on toiminut hyvänä perustana oppia uutta ja kehittyä kääntäjänä.
Kauas on jo tultu kaiva esiin tanssikuningattaresta, mutta vielä on matkaa siihen, että kokisin itseni itsevarmaksi tarttuessani uuteen käännöstyöhön. Tuskin kukaan on koskaan valmis kääntäjä, mutta uskon ja toivon, että kesä luolalaisena tuo minulle kaipaamaani itsevarmuutta ja vahvistaa omaa käännösrutiiniani. Mitä ikinä oppeja kesä tuokaan tullessaan, olen varma, että ne kulkevat mukanani läpi elämän!