Syksy saapuu ja harjoittelu on edennyt viimeiselle viikolle. On siis aika tiivistää kesän aikana Luolassa opittu.
Tänään aamuaskareissani havahduin siihen, että ulkona on syksy. Kaivoin kaapista pooloneuleen ja sen päälle vielä kaapin perukoilla roikkuneen syystakkini. Katsoin asuani peilistä ja järkytyin. Kesän helteet ja hepenet ovat todellakin väistyneet alkusyksyn ja villapaitojen tieltä. Hyppäsin bussiin ja jäin tavanomaisesti pois Förin pysäkillä. Vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli ilmassa syksyn viileys. Sellainen viileys, joka jo lapsena muistutti kesän olevan ohi. Förin lipuessa joen poikki tajusin myös harjoittelun olevan loppusuorallaan. Kolme kuukautta Luolan uumenissa kului vauhdilla ja nyt onkin aiheellista summata harjoittelun kohokohdat.
Kehittyminen kääntäjänä
Opintojen aikana muovautunut kääntäjäidentiteetti ja valmiudet käännösalalle ovat kokeneet harjoittelun aikana vielä melkoisen muokkauksen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, on itse kääntäminen odotetusti ollut harjoittelun suola. Monenlaiset työt ja heittäytyminen uuden ja täysin vieraankin äärelle on ollut hyvä testi omien taitojen ja opinnoissa karttuneen tiedon todellisessa hyödyntämisessä. Harjoittelun aikana olen oppinut runsaasti itsestäni ja nyt osaan myös selkeästi osoittaa sen, missä minulla on kehitettävää. Opinnot ovat tärkeitä, mutta niistäkään ei ole hyötyä ilman harjoittamista.
On ollut mielenkiintoista huomata, miten kiehtovimmat käännöstyöt ovat olleet oman mukavuusaluen ulkopuolella. Aiemmin en esimerkiksi juurikaan piitannut kääntää teknisiä tekstejä, mutta harjoittelun myötä olen kuopannut tämän ajatuksen. Luolassa minulle onkin kerrottu, että kokemuksen myötä ajatukset usein muuttuvat; se missä luuli olevansa hyvä saattaakin osoittautua vaikeaksi ja se mikä oli ennen vaikeaa saattaa nyt olla oma erikoisuus. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni halusta oppia ja kehittää itseään myös niillä alueilla, jotka arveluttavat. Kesän myötä motivaationi kypsyä kielenkäyttäjänä on vain kasvanut.
Luolalaiset
Ei kehitystä ilman luolalaisia. Töistäni palautetta antavan mentorin vaihtuminen viikottain on mahdollistanut sen, että olen pystynyt näkemään erityyppisiä käännösratkaisuja ja oppimaan tyylivinkkejä eri aiheisiin erikoistuneilta kääntäjiltä. Tällä alalla kokemus puhuu puolestaan, joten olenkin pyrkinyt pitämään kirjaa oppimastani ja tehnyt tulevan varalle muistilistaa erikoisalojen termeistä. Vaikka kääntäjän pää on työkaluna olennainen, tekee käännösmuistien hyödyntäminen elämästä helpompaa ja ammattimaisempaa.
Myös kahvipöydän ääressä voi oppia käännösalasta. Luolalaisten joukossa on ollut helppo kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja saada aina juuri niin paljon opastusta kuin on tarvinnut. Monet saattavat samaistua siihen tunteeseen, että omat taidot on todistettava vain itse tekemällä ja apua pyytämättä. Näin ei toimivassa työympäristössä tietenkään ole. Toimivassa työympäristössä yksilöt muodostavat vahvan yhteisön, jossa jokaisen kokemuksista ja taidoista on hyötyä. Ja juuri sellainen Luola on.
Kiitos Luolalle lämpimästä ja opettavaisesta kesästä!