Harjoittelun puoliväli – missä mennään?

Harjoittelu on puolessavälissä, ja jo kuudessa viikossa on ehtinyt kertyä reilusti uutta tietoa ja taitoa. Tässä tekstissä kerron hieman siitä, minkälaisia ajatuksia kulunut kesä on herättänyt.

Harjoittelun alku sujui uuteen tutustumisessa – käännöstyökalun käytön hiomisessa, työtavan kehittämisessä ja toimiston tapoihin tutustuessa. Ensimmäisellä viikolla uutta infoa tuli niin paljon, että se aiheutti ehkä pienoisen tietoähkyn, mutta kun eteeni lykättiin ensimmäinen käännöstyö ja sitten toinen ja kolmas, alkoi homma tuntua päivä päivältä varmemmalta – ja ennen kaikkea kiehtovalta.

Aamuisin avatessani toimiston oven kuulen näppäimistöjen naputusta, kahvin porinaa ja sieltä täältä kantautuvaa pohdintaa. Istun työpöytäni ääreen ja tutkin ensimmäiseksi sähköpostilaatikon työtarjouksien osalta. Tähän mennessä vakiintuneeseen prosessiini kuuluu käännöstyön vastaanottaminen, tekstiin ja sen aiheeseen tutustuminen ja sitten varsinainen kääntäminen. Ensimmäiseksi luon raakaversion, jonka tarkoituksena on saada kerättyä tekstin termit ja sävy kuntoon, minkä jälkeen muokkaan tekstiä sujuvammaksi. Tämän jälkeen tekstin oikolukee viikoittain vaihtuva mentorini, jonka kommenttien perusteella viimeistelen käännöksen lopulliseen kuntoon ja lähetän asiakkaalle. Kommenttien avulla olen löytänyt työtavassani kehityskohtia ja saanut tärkeitä tyylivinkkejä erilaisiin tekstityyppeihin liittyen. Selvää on, että yksikään kääntäjä ei ole koskaan valmis; kehitystä ja uuden oppimista tapahtuu joka päivä. Ja mikä etuoikeus se onkaan!

Vaativinta ja samalla palkitsevinta on ollut töiden monipuolisuus. Käännettäväksi on kertynyt kaikenlaisia aiheita aina mytologiasta tietotekniikkaan. On aavistuksen pelottavaakin tarttua tekstiin, jonka aihe on itselle vieras, mutta samalla käännösoperaatio on tutkimusmatka uuden äärelle. Työn lopuksi uudesta aihealueesta on kertynyt tietoa ja termejä, jotka varmasti tulevat tarpeeseen jatkossakin. Yksi kääntäjän tärkeimmistä taidoista onkin kyetä hyödyntämään tiedonhakutaitoja ja kieliosaamista aiheessa kuin aiheessa.

Työmatka joen viertä toimistolle on lempeä aloitus aamulle. Viimeaikaisen etätyöboomin vallitessa on ollut huojentavaa päästä tekemään töitä toimistolta käsin. Vaikka työtä tehdäänkin enimmäkseen itsenäisesti, ei sitä kuitenkaan tarvitse tehdä yksin; toimistoympäristössä on virkistävää jakaa tuntemuksia alalla työskentelevien kanssa. Yhteisöllisessä työpaikassa saa lisäksi tukea sekä neuvoja ja ideoita, joita ei olisi ehkä tullut yksin edes ajatelleeksi.

Olen myös oppinut, että Luolassa ei helteiden päälle välitetä. Ulkona paahtavaa ennätyskuumaa kesää tuskin edes huomaa toimistosta, jossa ilmastointi pitää huolen siitä, että tuulettimen sijasta kääntäjät turvautuvat täällä pikemminkin vilttiin. Rento tunnelma, kahvitauot sekä tavaksi muodostuneet ekskursiot jokirannan jäätelökioskeille piristävät ja tauottavat työpäiviä. Tunnit vierähtävät kuin lennossa ja kotiin lähtiessä voi aina innolla odottaa seuraavaa työpäivää – koskaan ei voi tietää, millaisen aiheen äärelle seuraava tutkimusmatka suuntautuu.


Yksi vastaus artikkeliin “Harjoittelun puoliväli – missä mennään?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *